Tarina naamioista

Kesä puhaltui sisääni kuin jokin aineellinen. Se täytti sydämestäni kaiken sen tilan, jota nimitin tyhjiöksi.

Vihreällä ruohikolla Keväthelmi kumartui puoleeni huulet sokerikuorrutteessa ja nauroi niin, että sisälläni kupli ja kimmelsi. Minä otin hellästi kiinni ruskeiden suortuvien verhoamasta niskasta, jonka alla lämpö nukkui tyytyväisenä samettista ihoa vasten. Hiljaisuus laskeutui vaaleiden pyökkipuiden kannatteleman taivaankannen takaa, kun minä katsoin syvälle hänen silmiinsä ja ymmärsin ymmärtämättömän.

Keväthelmi nauroi ja tanssi ja oli kuten kuka tahansa muukin. Minä katsoin syvälle ja syvemmälle, yritin ymmärtää ja käsittää sinisyyden takana elävien tunteiden pohjattoman avaruuden, mutta löysin vain kauniin vaaleanpunaisiksi maalattuja naamiokerroksia yksi toisensa jälkeen.

Turhauduttuani sinisten silmien kautta sinkouduttavaan avaruusmatkailuun minä kysyin, miksei hän koskaan puhu minulle, vaikka tietää, että olen tässä vahvempana ja jykevämpänä kuin kalliot ja puut?

Sanoin hänelle: "Äläkä valehtele, älä valehtele enään, sillä minä näen, ettei kaikki ole hyvin; jossain syvällä minä näen todellisen Keväthelmen."

Hetkeksi sanani toivat hämmennyksen. Puisto pyöri ympyrää. Keväthelmi pyöritteli ruskeita suortuvia etusormensa ympärille ja myhäili ajatuksissaan. Vesi laskeutui ruohonkorsille. Kuulin tippuvien pisaroiden rytmin ja sitä seuraavan sähinän, kun kastevesi haihtui ruohomatolta ylös ilmaan, kuten haihtuivat myös Keväthelmen kyyneleet hänen silmistään.

"Sinä olet typerä tyttö, Meri, niin kovin typerä. Minulla on kaikki hyvin. Etkö sinä näe puita ja taivasta ja lintuja ja maailmankaikkeutta?"
"Näen sen kaiken, mutta sinua minä en löydä."

Keväthelmi katsoi minuun pitkään. Hän näytti minulle silmiensä takana myllertävän myrskyisen avaruuden, jossa tunteet sinkoilivat ja räjähtelivät kuin asteroidit ja metallinkappaleet. Keväthelmi katsoi ylös taivaalle ja kertoi, ettei enää ole ehjä. Hän pelkäsi kaikkea muuta paitsi kuolemaa.

Syyskuussa Helsingin rannikolle huuhtoutui tiedostamaton määrä sotkuisia ajatuksia ja tunneavaruutta.
Viikkoa myöhemmin löydettiin samasta merestä rapujen kaluama Keväthelmi.